8, pt.1

Kahdeksan ihmistä, jotka syystä tai toisesta on yhtä kuin <3

Osa I

Jepa soitti mulle tänään pitkästä aikaa. 

Siitä on tovi jos toinenkin kun viimeksi puhuttiin puhelimessa. FaBossakaan ei olla muuttonsa jälkeen kovin usein puhuttu silleen kunnollista, pitkää keskustelua. Ihminen, jonka kanssa lapsina asuttiin melkein naapureina, aikuisempina sitten ihan oikeasti naapurirapuissa. Damn you nettisuhteet ja se että vakavoidutte ja viette ystävät kauas...

Jepa ja Matra. Jo vuodesta 2000, vaikka tunnettu ollaankin koko elämämme niin vasta neljännellä luokalla ystävystyttiin. Neljäs ja viides luokka oltiin kuin paita ja perse, luonteiltamme kuin identtiset kaksoset: väkivaltaisia, sulkeutuneita, poikamaisia, loputtoman tärähtäneitä.

Kesällä 2002 tiemme erkanivat kun vaihdoin koulua muuton takia, ja Jepalla tuli omia kuvoita joiden takia se ei ollut maisemissa vähään aikaan.

Koko yläasteikä kuitenkin pidettiin nettiteitse yhteyttä (eli periaaatteessa en voikaan kirota nettisuhteita koska meidän ystävyys oli hetken sellainen), kesällä 2008 alettiin nähdä useammin kun havaittiin pyörivämme puistossa samassa ryyppyporukassa.  Ei oltu vuosiin keskusteltu pahemmin "mitä kuuluu?" -tyyppisiä shitchat-pätkiä lukuunottamatta, mutta siitä huolimatta heti kun alettiin kunnolla jutella tuntui, kuin ei oltaisi vietetty yhtään vuotta erillämme. 

Aina on voitu puhua suoraan, rehellisesti ja kaunistelematta jos tarvis. Ollaan kumpikin sännätty hädän hetkellä toisen kämppään lohduttamaan.

Vuosien aikana yhdessä on vedetty mitä eeppisimpiä kuoseja päälle ja yhdessä on koettu myös monet mitä lohduttomimmat överit, joista ei tarvinne edes puhua. Ollaan kuunneltu toistemme huolet ja murheet ja parisuhteet ja eroamiset ja mielenterveysongelmat ja hemmetti vaikka mitä. Siitä kaikesta huolimatta joskus pelottaa että mitä tää välimatka, Kotka-Lappeenranta, tekee loppujenlopuksi meidän ystävyyssuhteelle, kun kuitenkin oon luonteeltani hemmetin laiska ja huono pitämään ihmisiin yhteyttä... ja huono matkustamaan, ja köyhä, ja matkustaminen on kallista.

En tiiä, luojan kiitos nettiajalle, harmi vaan ettei toi yks sankari jumita Facebookissa nykyään puoliksikaan yhtä paljon kuin ennen. Huomaa että se asuu seurustelukumppaninsa kanssa samassa kaupungissa, sehän on hankkinu elämän!