maanantai 31. lokakuuta 2011
torstai 27. lokakuuta 2011
Kuvia taivaalta
Tarjoutui tiistai-iltana aika ainutlaatuinen tilaisuus päästä pienkoneen kyytiin ja taivaalle, ai että oli upeaa, ei sinänsä muuten kokemuksena mutta ne MAISEMAT ja VALOT <3<3
Kuvaamisen kannalta olosuhteet oli hemmetin huonot, yö ja liikkuva kone, eipä siinä kovin häikäisevän tarkkoja otoksia tullut mutta tässä tapauksessa ajatus on tärkein.
Kuvaamisen kannalta olosuhteet oli hemmetin huonot, yö ja liikkuva kone, eipä siinä kovin häikäisevän tarkkoja otoksia tullut mutta tässä tapauksessa ajatus on tärkein.
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Epäpyhä kolminaisuus
Kaksi ystävää pölähtivät kylään eilen, oli tosi rattoisa iltapäivä ja alkuilta, tiivistettynä: kahvinjuontia juoruamisen ja kuvaamisen ohessa, vity jees.Vity jees on myös se että omaa ystäviä joilla on silmää hyville kuville, luovia ideoita ja intoa touhuta niiden parissa. Tehotiimi oikein.
tiistai 25. lokakuuta 2011
maanantai 24. lokakuuta 2011
Kahvinkeittimen porinan lomassa...
Maanantaiaamu.
Okei, kello on varttia yli kolme iltapäivällä, mutta yötyöläiselle joka on käynyt nukkumaan puoli kahdeksalta, tää on se minkä valtaosa käsittää aamuksi.
Tajusin että töiden takia muutun todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin maanantaipäiviä rakastavaksi ihmiseksi. Maanantaisin lehdet on ohuempia kuin minään muuna päivänä, eikä ole viikonloppulehtiä jaettavana.
Ensi yönä neljäs yö viiden työputkesta, alkaa tuntua jo lihaksissa aika paljonkin, on se kyllä aika shokki kun liikuntaa vieroksuva rapakuntoinen ihminen paiskataan yhtäkkiä pyörimään moneksi tunniksi ympäriinsä ja työntelemään mukanaan muutamaasataa sanomalehteä...
Huomaa että alkaa olla lokakuun loppu. Tässä taannoin peiliin katsoessani totesin että oon alkanut pukeutua aika lailla joka päivä kokomustiin, kesä on kuollut ja vietän suruaikaa.
Okei, kello on varttia yli kolme iltapäivällä, mutta yötyöläiselle joka on käynyt nukkumaan puoli kahdeksalta, tää on se minkä valtaosa käsittää aamuksi.
Tajusin että töiden takia muutun todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin maanantaipäiviä rakastavaksi ihmiseksi. Maanantaisin lehdet on ohuempia kuin minään muuna päivänä, eikä ole viikonloppulehtiä jaettavana.Ensi yönä neljäs yö viiden työputkesta, alkaa tuntua jo lihaksissa aika paljonkin, on se kyllä aika shokki kun liikuntaa vieroksuva rapakuntoinen ihminen paiskataan yhtäkkiä pyörimään moneksi tunniksi ympäriinsä ja työntelemään mukanaan muutamaasataa sanomalehteä...
Huomaa että alkaa olla lokakuun loppu. Tässä taannoin peiliin katsoessani totesin että oon alkanut pukeutua aika lailla joka päivä kokomustiin, kesä on kuollut ja vietän suruaikaa.
lauantai 22. lokakuuta 2011
21.-22.10.2011
 |
| Oon ollut onnellinen rakkaudesta. |
 | |||
| Oon ollut onnellinen syysaamuista. |
 |
| Oon ollut (ehkä vähän liikaakin) onnellinen mauista. |
 |
| Oon ollut onnellinen ystävistä. |
 |
| Oon ollut onnellinen väreistä ja valoista. |
Elossa.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Aamu, hetki hyvää fiilistä
Kahvia ja yrttejä.
Ulkona paistaa aurinko
Tänään käyn keskustassa yksikseen, käyn sossussa ja palkitsen itseni makulattella.
Voisin palkita itseni snadisti siitäkin, että siitä on jo viikko kun "lopetin tupakanpolton".
Ja kuukausi dokaamatta.
Tänään ei jaksa tappeluita, vittumaista sontaa.
Taidan jättää soittamatta kaikille tänään.
Ulkona paistaa aurinko
Tänään käyn keskustassa yksikseen, käyn sossussa ja palkitsen itseni makulattella.
Voisin palkita itseni snadisti siitäkin, että siitä on jo viikko kun "lopetin tupakanpolton".
Ja kuukausi dokaamatta.
Tänään ei jaksa tappeluita, vittumaista sontaa.
Taidan jättää soittamatta kaikille tänään.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Uutta ja jännää ?
Julkinen blogi.
Ehkä mahdoton projekti ihmiselle joka on tottunut räyhäämään ja raivoamaan LiveJournalissa rajatulle määrälle ihmisiä almost kaikesta elämässään tapahtuvasta, hyvästä ja pahasta, välillä vähän turhankin sensuroimattomasti. Mahdoton siksi että joko tää kaatuu siihen että kirjoitan liian vähän eikä ketään kiinnosta, tai sitten liikaa ja joku haastaa oikeuteen.
En tiedä mikä mut sai aloittamaan tän. Kai se että oon viihtynyt piilossa LJ:ssä puoli vuosikymmentä, ehkä nyt ois aika kokeilla Friends only -kaapista ulostautumista.
......
Mitähän sitä sitten napsuttelisi?
Sunnuntai, eilinen, oli yllättävän mukava sunnuntaipäiväksi. Tapasin entistä kämppistäni, jonka kanssa välit olleet poikki helmikuusta saakka, erinäisistä vähemmän mukavista syistä. Lähinnä allekirjoittaneen pään sisällöstä johtuen.
Oli ihana jutella sen ihmisen kanssa, olin kaivannut sen neuvoja ja kyynisen realistista suhtautumista asioihin. Tajusin et oon ollut melko hukassa siitä lähtien kun vuosi sitten muutin miehen perässä pois sen nurkista. (No, hukassa mie oon kyllä edelleen siitä huolimatta vaikka saatiinkin puhuttua asioista, mutta toivon että meidän ystävyys lähtisi paikkaantumaan ja kehittymään uudelleen.)
Raahasin W:n kämpilleni koska en halunnut jäädä yöksi sen majapaikkaan, mutta en halunnut erkaantua siitä vielä. Oltiin ehditty viettää lukaalissani ehkä viisi minuuttia kun ovikello alkoi soida varsin tiheään tahtiin, pian kämpässäni hengailikin sitten kuusi ihmistä, mun ja W:n lisäksi ystäväpariskunta naapurikaupungista, miespuolinen hyvä ystävä sekä rakas eksäni, jonka kanssa oli tottakai pakko aloittaa vittuilusävytteinen päänaukomiskilpailu -.- Mut kaikesta huolimatta oli tosi jees ilta ja jännä kokoonpano ihmisiä.
Kukun hereillä koska
1. vääristynyt vuorokausirytmi
2. liikaa kofeiinia
3. himmentää hemmetisti se etten osaa päättää lähdenkö tänään Breathe Carolinan keikalle Helsinkiin vai nou, toisaalta vihaisin itseäni varmaan vielä ensi juhannuksenakin jos en mene, tekee mieli päästä hetkeksi pois tutuista kuvioista ja oon jo pitkään himoinnut nähdä sen bändin livenä. Toisaalta rahatilanne ei oo mikään maailman hekumallisin, tsekkasin just äsken tilin ja huomasin että oon taas vahingossa maksanut laskuja, eli unohtanut että oon laittanut joitain laskuja automaattisesti erääntymään ja ne söikin sitten mukavasti melkein huntin.
Onneksi hyvällä säkällä tällä viikolla alkaa duunit lehdenjakajana (ei mainosten vaan sanomalehtien), tarkoittaen sitä että jo ensi viikolla pääsisin nauttimaan semmoisesta luksuksesta kuin itse ansaittua valuuttaa säännöllisesti pankkitilille \o/
Koska tän lyhyen merkinnän kirjoittaminen on kestänyt nyt kohta tunnin ja koko ajan ajaudun puuhaamaan jotain muuta (Facebook, Pasianssi, kännykän näprääminen...), vois ehkä suosiolla lopettaa tekstin ulos pakottamisen ja käydä vaik puhtaaksikirjoittelemaan jotain, alle tunnin päästä vois hipsiä ulos ihmettelemään ku aurinko nousee.
Ehkä mahdoton projekti ihmiselle joka on tottunut räyhäämään ja raivoamaan LiveJournalissa rajatulle määrälle ihmisiä almost kaikesta elämässään tapahtuvasta, hyvästä ja pahasta, välillä vähän turhankin sensuroimattomasti. Mahdoton siksi että joko tää kaatuu siihen että kirjoitan liian vähän eikä ketään kiinnosta, tai sitten liikaa ja joku haastaa oikeuteen.
En tiedä mikä mut sai aloittamaan tän. Kai se että oon viihtynyt piilossa LJ:ssä puoli vuosikymmentä, ehkä nyt ois aika kokeilla Friends only -kaapista ulostautumista.
......
Mitähän sitä sitten napsuttelisi?
Sunnuntai, eilinen, oli yllättävän mukava sunnuntaipäiväksi. Tapasin entistä kämppistäni, jonka kanssa välit olleet poikki helmikuusta saakka, erinäisistä vähemmän mukavista syistä. Lähinnä allekirjoittaneen pään sisällöstä johtuen.
Oli ihana jutella sen ihmisen kanssa, olin kaivannut sen neuvoja ja kyynisen realistista suhtautumista asioihin. Tajusin et oon ollut melko hukassa siitä lähtien kun vuosi sitten muutin miehen perässä pois sen nurkista. (No, hukassa mie oon kyllä edelleen siitä huolimatta vaikka saatiinkin puhuttua asioista, mutta toivon että meidän ystävyys lähtisi paikkaantumaan ja kehittymään uudelleen.)
Raahasin W:n kämpilleni koska en halunnut jäädä yöksi sen majapaikkaan, mutta en halunnut erkaantua siitä vielä. Oltiin ehditty viettää lukaalissani ehkä viisi minuuttia kun ovikello alkoi soida varsin tiheään tahtiin, pian kämpässäni hengailikin sitten kuusi ihmistä, mun ja W:n lisäksi ystäväpariskunta naapurikaupungista, miespuolinen hyvä ystävä sekä rakas eksäni, jonka kanssa oli tottakai pakko aloittaa vittuilusävytteinen päänaukomiskilpailu -.- Mut kaikesta huolimatta oli tosi jees ilta ja jännä kokoonpano ihmisiä.
Kukun hereillä koska
1. vääristynyt vuorokausirytmi
2. liikaa kofeiinia
3. himmentää hemmetisti se etten osaa päättää lähdenkö tänään Breathe Carolinan keikalle Helsinkiin vai nou, toisaalta vihaisin itseäni varmaan vielä ensi juhannuksenakin jos en mene, tekee mieli päästä hetkeksi pois tutuista kuvioista ja oon jo pitkään himoinnut nähdä sen bändin livenä. Toisaalta rahatilanne ei oo mikään maailman hekumallisin, tsekkasin just äsken tilin ja huomasin että oon taas vahingossa maksanut laskuja, eli unohtanut että oon laittanut joitain laskuja automaattisesti erääntymään ja ne söikin sitten mukavasti melkein huntin.
Onneksi hyvällä säkällä tällä viikolla alkaa duunit lehdenjakajana (ei mainosten vaan sanomalehtien), tarkoittaen sitä että jo ensi viikolla pääsisin nauttimaan semmoisesta luksuksesta kuin itse ansaittua valuuttaa säännöllisesti pankkitilille \o/
Koska tän lyhyen merkinnän kirjoittaminen on kestänyt nyt kohta tunnin ja koko ajan ajaudun puuhaamaan jotain muuta (Facebook, Pasianssi, kännykän näprääminen...), vois ehkä suosiolla lopettaa tekstin ulos pakottamisen ja käydä vaik puhtaaksikirjoittelemaan jotain, alle tunnin päästä vois hipsiä ulos ihmettelemään ku aurinko nousee.
Tilaa:
Kommentit (Atom)