Lainakissa

Pläski/Alfa/Rontti/Rölli/younameit

Viimeaikaiset päivitykset on olleet varsin kissapainotteisia. Tosin mikäli mie nyt kävisin jotain "mitä kuuluu?" -kysymykseen vastaavaa päivitystä näppäilemään, menisi se hyvin nopeasti angstiksi ja parkumiseksi. Ei oo ollut mukava viikko, ei ollenkaan. Sitä ennen olikin iloa, euforiaa ja hyvää oloa yli kuukauden putkeen, lyhyen aikavälin ennätys vissiin... Huoh ja virtuaalinen kyynel.

Mutta koska tää pohjustus jo meni tohon suuntaan, niin parempi pysyä niissä kissa-aiheissa sit.

Toverini, partnerini rikoksessa, erillään varttunut kaksoseni ja veljeni eli Jepa (josta ohessa erittäin edustushenkinen "örrrrrrg, mulla on habaaaa" -kuva) lähtee viikonlopuksi reissuun ja tästä syystä toi tänään parivuotiaan Rontti-pojunsa meikäläisen luokse hoitoon. Viime syksynä ollessaan asunnottomana Jepa ja Rontti majailivat luonani kuukauden päivät, niinpä Nikke ja Ernesto ovat vanhoja tuttuja tuon järkäleen kanssa, paljon rauhallisempaa menoa ollut kuin silloin kun karvat pölisi ja pojat huusivat toisilleen ympärivuorokautisesti. Voi johtua siitäkin että Rontti on leikkaamaton toisin kuin mun pojat, ja silloin puoli vuotta sitten Sakke, leikkaamaton myöskin, oli vielä elossa ja tottakai leikkaamattomien välillä oli hullu reviiritaistelu ja isottelu koko ajan.

Tänään ei olla nähty yhtään tappelua, vähän murinaa kuulunut muttei sitten sen ihmeempää. Nikke on yrittänyt hieroa tuttavuutta mutta tultuaan torjutuksi se päätti jättää asian sikseen ja nyt se vetelee sikeitä suosikkipaikallaan nojatuolissa, Ernestokin kai kuorsaa jossain.

Valkoinen vs musta

Ihmiskontakti pitkästä aikaa oli melko virkistävä kokemus, oon melkein viikon ollut eristäytyneenä himaan ja nähnyt ainoastaan naapuria jolta oon käynyt pummaamassa tupakkaa. Muuten oon sosialisoinut vaan tietokoneideni kanssa ja pyöriskelemällä pyöriskellyt henkilökohtaisessa kriisissäni, soitellut epätoivoitkupuheluita ja epätoivoitkenyt kun niihin ei ole vastattu. Jos en olisi sovinisti, kirjoittaisin tähän väliin että miehet on perseestä.

Kotiseuturakkaus

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012032615372942_uu.shtml
Idyllinen ja rauhallinen omakotitaloalue...
Yeah right, ei mun Puistola.

Kuka sanoi ettei kissan kanssa voi harrastaa?

Toimiva suojaväri.

Me ainakin Nikke-pojan kanssa lenkkeillään monta kertaa viikossa keväisin ja kesäisin. Ja se oikeasti toimii, Nikke käpsyttelee kiltisti polven vieressä kuin paraskin koira, ainoa miinuspuoli koiraan verrattuna on se että hikikomeroitunutta kuuroa kissaeläintä alkaa pelottaa kun mennään liian kauas kotoa. Rantaan ehkä just ja just päästään mutta auta armias jos yrittää metsään päin, se on häntä pörhöllä kiertämässä kehää jaloissa ja huutamassa tyyliin "Ota syliin ja vie kotiin... NYT! "
Tänään sovitettiin valjaita päälle ekaa kertaa tänä keväänä, aluksi kiukutti kovasti ja se yritti järsiä talutushihnaa poikki, mutta kun päästiin ulos niin johan oli poju innoissaan kaikesta jännästä. Edes vastasatanut lumi tai räystäiltä tippuneet vesipisarat ei haitanneet menoa.

Vielä kun saisi tuon nuoremmankin totutettua valjaisiin niin voisin hankkia toiset valjaat ja alkaa lenkittää Ernestoa ja Nikkeä yhdessä, ja kerätä mainetta kylähulluna kissanaisena.... :D

Sydäntäsulattavia kissakuvia taas vaihteeks

<3

Laiffii

Melko brutaali jääkaapin sisältö.

Kävin mummilla, siellä oli seinällä joku tämmöinen suloisuus :'D
Vuosi oli 1998.

Kotiinviemiseksi sain kaksi kassillista tekstiileitä. Nyt on keittiön ikkunassa verhot, vihdoin ja viimein <3
Nikke ainakin näytti tykkäävän niistä.

Plus pikkusohva sai uuden päällisen.

Plus mie sain muutamia nättejä vaatteita mummin nuoruusvuosilta. Toi hame, toinen hame ja pari kauluspaitaa.

Aww, fuck...

Läppäriltäni löytyy kuvakansio nimeltään "Matran ikäkriisikansio". Vois koittaa kaivella arkistoja ja kattoa että löytäisinkö kuvan jokaisesta tukkatyylistä mitä mulla on ollut sen jälkeen kun vuonna 2004 aloin värjäämään hiuksia. Nopeasti laskettuna niitä on ollut vuosien aikana kolmisenkymmentä.

Joku värinpoistoväliaikaistukka alkuvuodesta 2007, 16-vuotiaana.

Samana vuonna loppukesästä.

Melkein-täysi-ikäisenä, kesällä 2008.

2 vuotta sitten, 19v.

Sleepless again

ISO 1600. Kohinaa.

Pirkka tuo valoa yksinäisiin öihin...!

Klo 7:45 am makoilin patjalla ja ihmettelin ku ulkona valoistui.

Nukkumaan kahdeksalta aamulla, nyt on taas unirytmi sekaisin. Ja huomenna pitäisi olla alkuiltapäivästä pystyssä ja selvitä kaveria vastaan linja-autoasemalle, ei tuu ens kesää... Aikaisin heräämistä ei yhtään helpota se että keitin ja kulautin aamukahvit iltaseitsemältä.
Ehkä tää tästä, huomiseen jackbaueroiden jos ei muuten. Rakas on tulossa tunnin sisään tähän käymään, jos saisin sen suostuteltua jäämään yöksi niin ei tarttis yksin valvoa :3

18.3.2012

Vuosi.
Mulla on ollut rinnallani elämäni ihminen jo vuoden verran. Välillä vähän kauempana, välillä ollaan otettu yhteen niin että siitä on syntynyt vahinkoa ympäröivillekin yksilöille, mutta aina, vitun aina, ollaan ennemmin tai myöhemmin jolkotettu toistemme luokse takaisin.
Voisin vaikka kirjoittaa kirjan niistä syistä miksi yhä vain palvon maata ton ihmisen jalkojen alla, vaikka on ollut vaikeita aikoja, vaikka toisinaan ne vaikeat ajat on olleet tasoltaan mahdottomia. Meillä vaan, kaikesta huolimatta, aina jutut natsaa jotenkin maagisesti. Ensitapaamisesta lähtien ollaan pystytty juttelemaan kaikesta ja meillä on ainakin suurin osa ajasta kivaa.

En olisi kyllä välttämättä vuosi takaperin uskonut että se satunnainen nuori jannu jonka pykälään lähdin jatkoille ankeista teinibileistä tulisi viemään mun sydämeni, mieleni, ruumiini ja elämäni. Että siitä tulisi tärkein ihminen mun elämässä, että se antaisi sille uuden (paremman?) suunnan.
Se poika pelasti minut.


Kompensoin tällaisen ällöttävän lässynlässyntekstin kirjoittamisella vitutusta siitä että huomaan viettäväni tätä vuosipäivää yksin himassa.

Kotilymyilyä

Enjoy the silence

Tuhansien murheellisten lainien maa

Sunnuntaiajelu

Allekirjoittanutkin pääsi kokeilemaan ajamista.
Kuvaaja: Reeta Laine.

Eväspuoli oli kunnossa :p

Onni vaan

Toimeliaisuus

Sosiaalisuus

Läheisyys

Lamput vaihtamatta

Jännä valoilmiö.

Uusi päivä on noussut, olen yhä jalkeilla. Ja oon todennäköisesti iltaan asti, menee sossut sun muut huvitukset sivusuun jos annan itselleni luvan nukahtaa. Plus pelkään että sillä välin kun koisin, kaveri sohvalta herää, nyysii mun röökit ja lähtee menemään.
Aamuseitsemältä aloin laskea hiluja ja tyhjiä pulloja, niillä sai kuin saikin litran maitoa ja Kismet-patukan. Nomnom, terveellinen ja täyttävä aamiainen.

Jännä valoilmiö vol 2

Pari kuppia kahvia kitattuani innostuin kuvailemaan, aurinko paistoi kivasti keittiön ikkunasta ja pojatkin kävivät kivasti pötköttelemään pöydälle ja olemaan kuvauksellisia.

Perhekuva <3

Nikke jännän äärellä.