maanantai 2. heinäkuuta 2012

Ja ma valvon taas...

Tirkistelevät saniaiset.


Uusi "työpiste" (=koteloitumisspotti) keittiönpöydän ääressä,
langattoman netin varassa ollaan ja se ei toimi olkkarissa.
Kannattaisi vissiin joskus avata ne Lindorffin kirjeet ettei tuu semmosia
ikäviä yllätyksiä niinkuin netin katkeaminen... -.-
Öisin nukkuminen, too mainstream for meh.
Sitä paitsi rahapäivä tänään, haluun rynnätä kauppaan heti kun se aukeaa seitsemältä ja kantaa kassikaupalla mättöä himaan ja sen jälkeen käydä nukkumaan tietäen että herätessä mulla on valinnanvaraa aamupalan suhteen. Tai sitten valvon iltaan asti, unirytminkorjausyritys vol 2 milj.

Ois kuitenkin tekemistä päivällä, paras ystävä tulee Lappeenrannasta Kotkaan käymään ja en oo nähnyt sitä kertaakaan muuttonsa jälkeen. Lisäksi rakkahan kanssa pitäis lähteä kaupoilla käymään ja iltapäivemmällä grillailla ja ottaa vähän olutta, eikä se varmaan hirmuisesti arvosta jos nukun koko päivän kun oon eka isoon ääneen hehkutellut että meiksin rahapäivänä tehdään tämmöistä ja tämmöistä.. Joten kahvia napaan vaan, sitä (ja tupakkaa) kävin yhden aikaan Amiraalista noutamassa kaverin kyydillä kun alkoi hätä ja vitutus olla sitä luokkaa.
Sunnuntai oli sanalla sanoen paska päivä, vaikka viikonloppu muuten oli oikein ihana, rakas vietti luonani koko viikonlopun vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan sen piti olla kaverillaan pelaamassa ja mun kotona ahdistumassa. Ja loppujenlopuksi sunnuntaipäivä päättyi siihen että se antoi kämppäni vara-avaimen takaisin monituntisen täysin tarpeettoman ja typerän riidan seurauksena, ah kuinka dramaattista (no oli se). Ollaan kuitenkin yhä yhdessä, toi avainjuttu oli vaan.. jotain. Ootan innolla sitä sitten kun/jos joskus mennään kihloihin, lentelevät sormukset kun tuo riitelyyn vielä enemmän tehoste-efektiä kuin pöydälle paiskotut avaimet.

Mutta siinä ovia paiskoessani ja naama punaisena kirkuessani tajusin jotain jännää, tajusin että ehkä just toi verbaalisesti ja volyymillisesti raiskaava riitelytekniikka on yks niistä monista syistä miksi rakastan. Kun voi olla oma itsensä myös sillä rumimmalla ja paskamaisimmalla tavalla ja latoa tiskiin sensuroimatta, korkealta ja kovaa kaiken mikä kyrpii, ja myös kaiken mikä ei sillä nimenomaisella hetkellä kyrvi, mutta mikä voisi kyrpiä.

Mut ei sillä että siitä huolimatta tykkäisin riidellä sen kanssa. Mie vihaan sitä, vihaan sitä että me ollaan molemmat ihan saatanan itsepäisiä omia virheitään näkemättömiä kusipäitä, jotka lisäksi on olleet sen verran pitkään kimpassa että tiedetään just tarkalleen mitä sanoa jos tavoite on satuttaa toista verisesti. Mut toivottavasti sitäkään ei tarttis nyt vähään aikaan tehdä, eiköhän eilisestä täyttynyt kiintiö taas vähäksi aikaa...


Astetta härskimpi Picasa-raiskaus,
mut vauva-shisha <3
Poltin banaanitupakin loput ja totesin että tarviin jostain paitsi lisää makutupakoita, myös uuden hookahin koska toi seitsemän euron halpis ei oo mikään maailman toimivin keksintö. Kaveri väsäsi siihen taannoin jesaripatentit joiden ansiosta se ei enää fuskaa niin pahasti, mut silti ois kiva semmonen isompi, ja mahdollisesti kaksiletkuinen, vekotin :3 Ehkäpä seuraavalla Helsinkiin suuntautuvalla reissulla vois käydä vähän piippukaupoilla.


Sit tähän loppuun vielä biisi josta joskus 16-vuotiaana diggasin ihan sikana mut joka oli unohtunut vuosiksi kunnes se äsken alkoi soida päässä;



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti