keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Mutku mie oisin halunnu sen hamekankaan...!

Helmikuun kahdeskymmenesyhdeksäs, karkauspäivä. Se ainoa päivä vuodesta jolloin vanhanaikaisesti ajatellen nainen saa kosia.
Olin monta kuukautta uhoillut kavereille että tänä vuonna teen sen, koska on maailmanlopun vuosi ja mie en menisi hautaan suorittamatta kerran elämässäni traditionaalista ja kaunista kosintaa.
Niinpä puoliksi läpällä ja puoliksi ironisesti kosin Facebookissa. Ja sain yhtä läpän ja puoli-ironisen "kyllä" -vastauksen. Ja mie kun perkele olisin halunnut sen maastokuviollisen fleecen hamepöksykankaaksi, en puoli-ironista kihlautumista.

Ihan vakavasti ja epäironisesti puhuen, mie tahdon jostain jonkun ystävällisen autollisen sielun heittämään mut iskälle, koska nälkä ja koska vasta huomenna tulee rahaa. Keskiviikon kunniaksi vaan jokainen tuntuu olevan kännissä, autoton tai muuten estynyt. Vuorokausirytmikin sen verran vääristynyt ettei untakaan oo varmaan tulossa ennen pikkutunteja. Joten nähkäämme nälkää. On mulla sentään kahvia ja poppareita, äärimmäisen halpa ja laiha ensiapu.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Satunnaisesti kynällä


Kansiosta nimeltä Vanhat kuvat löytyi kaikkea jännää...
Ernulööv 2006.
Siihen aikaan duunasin paljon isosilmäisiä tyttöjä ja karvapalloja.

Loput onkin sitten diippejä adhd-sutimisia kevättalvelta 2010.
Stuck inside my head
Love420





sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Skippaan ulkokuvaamisen talvella...

...koska mielessä on liian tuoreena muistoja 2000-luvun alkupuoliskosta ja siitä fiiliksestä mikä tulee kun filmi jäätyy pakkasen takia pilalle. En jotenkin oo vieläkään kunnolla sisäistänyt sitä ettei kameroissa enää ole filmiä vaan pikseleitä. Mut ei se pattereiden loppuunkuluminen pakkasen vuoksi paljon sen kivempaa ole.

Mut muutama pikselillinen valkoisuutta tähän väliin siis.

What is love?

I'm spending my time...
... so that I could be like this.

Sunnuntai. Pikkutunnit, aamuyö.

Viikonloppu, ilman kaljaa. Siihen täytyy nyt tottua, alkoholittomiin viikonloppuihin. Oikeastaan ei sinänsä oo ees ikävä sitä fiilistä, humalaa, sekavuutta joka on aiheutettu aineella joka on hermomyrkky. Eikä etenkään multipäiväkrapuloita. En uskalla ees ajatella mikä se olo olisi sisäelinten nykyisen kunnon kanssa. Hyi hele.
Rakas käväisi kaverinsa kanssa perjantai-iltana kylässä, pojat olivat lonkerolinjalla, ehkä siinä hieman sitä sihauttelua kuunnellessani himoitsin sitä meininkiä, mutta se olo meni ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Jätkät istuskelivat seuranani pari tuntia, joivat, lähtivät jatkamaan meininkiä, mie laitoin musiikkia soimaan, istahdin koneelle ja aloin väkertää kuvankäsittelyn parissa. Ensimmäinen kerta varmaan ikinä kun se ei tuntunut kasvoillehumauttavan masentavalta tyhjyydeltä ja yksinäisyydeltä vaan... luontevalta, that's the way it should be. Nuorikkoni on perjantai-iltana dokaamassa hyvän ystävänsä kanssa ja mie kotona puuhastelemassa niinkutsutun työni, taiteeni, parissa, mie oon aikuinen, näin se menee eikä se masenna, olin onnellinen.

Toivon että aika lähtis rullaamaan vähän pikaisemmin, tulis jo ensi viikko ja kuunvaihde, loppuis tää rahattomuus ja nälkä ainakin hetkeksi. Lisäksi tykkään niin paljon maaliskuusta, kevättalvesta ja hyrinästä.
Suunnitelmissa poistua ainakin kolmesti Kotkan kamaralta ensi kuussa. Jos vaan rahat, aika ja motivaatio riittää matkustamiseen. Motivaationa pääosin kauempana asuvien kavereiden tapaaminen ja tupakointituotekaupoille pääseminen. On vaihteeksi sen verran ylituttavallinen kausi päällä että ajatus "uusien ihmisten" (jotka oon tuntenut lj:ssä vuodesta viiteen vuotta mutta joita en oo irl tavannut kuin kerran tai en koskaan) tapaamisesta liikuttaa melko paljon.

Toivottavasti tää olotila nyt vaan pysyisi tällaisena.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Härmäläisveljeni

Uuden ajan avaruususkonto.

Halusin muokata J:n kuvasta
"maalauksellisen", no, näin kävi
kun innostuin leikkimään.
Ihminen
Emergency


maanantai 20. helmikuuta 2012

It's "good" 2b @ home again

"Good" lainausmerkeissä että tuntuu tää vähän oudolta.
Kaikki tuttu ja turvallinen, myös se mitä oli ollut eniten ikävä tuntui niin oudolta, vieraalta, etäiseltä. Hermolomailun jälkeinen koomatila.

Koti ei tunnu kodilta kun ei ole Sakkea.

Zacharias aka Sakke, 27.3.2010-2.2.2012


Sisarukset: velipuoli Ernesto,
sisko Ailin Rene.
Pussailua isoveljen kanssa muuttokaaoksen
keskellä vajaan vuoden ikäisenä,
tammikuu 2011.
Nuorin kollipoika säikähti jotain ja karkasi kun Leksa oli hakemassa poikia hoitoon siksi aikaa et oon sairaalassa, siinä oli jotain sählinkiä ja sitä ei saatu kiinni ja se katosi, 2.2. oli löytöeläintaloon toimitettu auton yliajamana ja matkalla eläinlääkäriin kuollut. Aika traaginen loppu seikkailijakissalle, kesällä karkasi kolmesti ja aina palas voittajana takas.
Ekoja pusuja puolivuotiaana.

Sakke pennusta asti oli aina niin MUN kissa, heti ensihetkistä mun kämpillä se nukkui mun vieressä kun se tajusi olevansa suojassa Niken ja Erneston ahdistavan uteliailta tutustumisyrityksiltä.

Isompana se siirtyi nukkumaan peiton päälle, mutta poikapa päätti kasvaa sitten oikein kunnioitettaviin kollinmittoihin ja -painoihin. Siksi lisänimi pötkäle.


Joulukuussa 2011.
Huoh, jaksoimpa kirjoittaa kauan jostain kissanostalgioista, oisko ehkä aika hankkia vaik lapsi tai jotain...? D:: Ainakin siinä tapauksessa että lapsia hankitaan syystä että olisi jotain mielenkiintoista kirjotettavaa nettiin tai paperipäiväkirjaan.

Mut kaikesta epäselvyydestä ja selvyyksien ja juttujen ja kaiken päätteeksi kaikenkaikkiaan; tän illan tunnelma päätyy olemaan kuitenkin tiivistettynä: