Love is in the air?

El Che

Kännykkäkuvanlaatuvaroitus.

Arkistoja selatessani havaitsin, etten pahemmin oo julkaissut kuvia esikoispojastani Ernestosta, "suosikkikissastani", jos semmoista sanaa voi käyttää. Ja koska on sunnuntai eikä mulla ole parempaakaan tekemistä, tapan aikaani väkertämällä jotain kissatarinantynkää.

El Che, ikä 12 viikkoa, muutti Koivulaan elokuussa -08 ja sulatti sydämen noilla silmillä...<3

Ernesto, " Erno" " Erkki". Syntymäaika hämärän peitossa, touko-kesäkuun vaihteessa vuonna 2008. Rokotuskortissa lukee 28. toukokuuta. Syntymäpaikka: Miehikkälä.

Puolivuotias

Luonne: Hiljainen chillailija. Kolliksi rauhanomainen, ei edes leikkaamattomana haastanut riitaa muiden kollien kanssa. Sympaattinen, käpertyy pään viereen nukkumaan ja ottaa tassulla kädestä kiinni :')

Erikoistaidot: Näkymättömäksi muuttuminen ja mielikuvituksellisiin asentoihin vääntäytyminen. Leikkelepaketin avaamiseen herääminen.

Käsitöitä :3

Ollut just mukava päivä, oon aikaansaanut kaikkea kivaa pikku puuhastelua koneella, nähnyt ykkösihkumururaksuimpia naikkosiani joista toisen päähän sain vieläpä kunnian väkertää vähän pidennyksentynkää :) Viidessä minuutissa Ailin niskaan kasvoi 30 senttiä lisää tukkaa.

Kahvia on kulunut, unirytmi on menetetty ja täällä soi hyvä musiikki.

Täytyy todeta että oon tyytyväinen !

Täysin yllättäen Kesäystävä otti yhteyttä, välirikko onkin merkityksetöntä paskaa, haluaa tavata, puhua... Adrenaliinia ja sydän hakkaa, mutta oon toisaalta innoissani.

Eka itketti se kun elämässä ei tapahdu mitään,
...oon yksin,
paskaa, kaikki,...
ja nyt eletäänkin sit taas yhtäkkiä hyvin mielenkiintoisia aikoja.

Kasvutarina

Koska ulkona on kylmä ja pimeää ja viikonloppu. Osittain myös siksi että oon niin hämärässäyliväsymyskofeiinipärinäsekavuustilassa etten oo enää edes varma kuinka pitkään oon ollut hereillä. 
Ainakin vuorokauden-puolitoista, jotain siihen suuntaan, kai...?

6v sitten
viimeisiä hetkiä
viattomuutta.

Oon harrastanut jotain mitä  ei pitäisi harrastaa. Nostalgiaa. 

Vertasin keskenään kuvia vuosien varrelta jotka on otettu jotenkuten jokseenkin tämän saman päivämäärän alla. 

Ihan vaan heijasteluksi.

"Jostain jotain tietävä"
datanomiopiskelijatar
puoli vuosikymmentä sitten.

Viisi-kuusi vuotta. Silloin luulin että se on koko maailma, että elämä päättyy. No, tuntuu kuolema kalistelevan silloin tällöin vieläkin viikatettaan kulman takana.
Onko puolessa vuosikymmenessä parantunut vai pahentunut asiat. Silloin oli vielä niin viatonta.


Mihin se viattomuus sitten loppui? Erilaisiin asioihin, mut kai lähinnä:

Tammikuu 2009,
18v.

...4v sitten,
"neito on
kauneimmillaan
17-vuotiaana..."

2010

Vuosi sitten olinkin pelkästään vaan reppana.

Mielentiloja

Valkosempaa

Elämää öissä

Out of sight out of mind

Muistelin että kyllä mulla on joskus vissiin ollut lapsuudenkoti ja lapsuus. Kovin ikävää vaan että viimeiset ns. lapsuustuntemukset ajoittuu sinne kahdeksan
kesän kypsään ikään.
Etsin nettikirpparilta ostamilleni kehyksille täytettä, tutkin ns. "sydänalbumia" minne oon kerännyt ns. rakkaita ja sydäntäsulattavia ja tunteitaherättäviä kuvia vuosien varrelta. Päädyin ekaa kertaan ikinä laittamaan asuntoni seinälle jonkinsorttisen "perhepotretin". Se tuntui oikeastaan melko hyvältä...

Mulla on joskus ikävä pikkusisaruksia, niiden kanssa vietettyä aikaa. Vaikka se aika mikä vietettiin viidestään oli lähes  poikkeuksetta helvettiä koska meitä oli kahta täysin eri ikäryhmää ja me vanhimmatkin
oltiin keskenämme melko... erilaisia. Jakauduttiin vähän kahteen leiriin. 90-luvulla syntyneet ja 2000-luvun hedelmät.

Nyt, 21-vuotiaana, mulla on perheestäni jäljellä enää vaan Leonard.
Muut on tavalla tai toisella eteentyneet tuntemattomiksi, etäisiksi, vaikka äiskänkin kanssa puhutaan ajoittain päivittäinkin puhelimessa, jotenkin ne kaikki mahdolliset ja mahdottomat
verisiteet ei muiden kuin Leksan kohdalla tunnu miltään.

Tykkään olla täällä yksin öisin :)

Omia naamoja taas vaihteeksi

Hyvää uutta vuotta 2012 btw.
Jännä nähdä miten tää vuosi lähtee käyntiin. Suuria suunnitelmia, toiveita ja haaveita on ainakin. Kuten myös suurta pelkoa, epävarmuutta, suoranaista hysteriaa välillä.

Luntakin tuli vuoden vaihtuessa. Joku päivä vois innostaa itseään ulos kuvaamaan, nyt kun sitä pitkään toivottua valkoisuuttakin ois. Ei tarttis aina vaan ikuistaa omaa pärstää ja kissaeläimiä.