What is love?

I'm spending my time...

... so that I could be like this.

Sunnuntai. Pikkutunnit, aamuyö.

Viikonloppu, ilman kaljaa. Siihen täytyy nyt tottua, alkoholittomiin viikonloppuihin. Oikeastaan ei sinänsä oo ees ikävä sitä fiilistä, humalaa, sekavuutta joka on aiheutettu aineella joka on hermomyrkky. Eikä etenkään multipäiväkrapuloita. En uskalla ees ajatella mikä se olo olisi sisäelinten nykyisen kunnon kanssa. Hyi hele.
Rakas käväisi kaverinsa kanssa perjantai-iltana kylässä, pojat olivat lonkerolinjalla, ehkä siinä hieman sitä sihauttelua kuunnellessani himoitsin sitä meininkiä, mutta se olo meni ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Jätkät istuskelivat seuranani pari tuntia, joivat, lähtivät jatkamaan meininkiä, mie laitoin musiikkia soimaan, istahdin koneelle ja aloin väkertää kuvankäsittelyn parissa. Ensimmäinen kerta varmaan ikinä kun se ei tuntunut kasvoillehumauttavan masentavalta tyhjyydeltä ja yksinäisyydeltä vaan... luontevalta, that's the way it should be. Nuorikkoni on perjantai-iltana dokaamassa hyvän ystävänsä kanssa ja mie kotona puuhastelemassa niinkutsutun työni, taiteeni, parissa, mie oon aikuinen, näin se menee eikä se masenna, olin onnellinen.

Toivon että aika lähtis rullaamaan vähän pikaisemmin, tulis jo ensi viikko ja kuunvaihde, loppuis tää rahattomuus ja nälkä ainakin hetkeksi. Lisäksi tykkään niin paljon maaliskuusta, kevättalvesta ja hyrinästä.
Suunnitelmissa poistua ainakin kolmesti Kotkan kamaralta ensi kuussa. Jos vaan rahat, aika ja motivaatio riittää matkustamiseen. Motivaationa pääosin kauempana asuvien kavereiden tapaaminen ja tupakointituotekaupoille pääseminen. On vaihteeksi sen verran ylituttavallinen kausi päällä että ajatus "uusien ihmisten" (jotka oon tuntenut lj:ssä vuodesta viiteen vuotta mutta joita en oo irl tavannut kuin kerran tai en koskaan) tapaamisesta liikuttaa melko paljon.

Toivottavasti tää olotila nyt vaan pysyisi tällaisena.